Odottavan aika on pitkä...

Takana on elämäni pisimmät viisi viikkoa, jotka myös nimellä äitiysloma tunnetaan. Töissä ollessani olin viimeisen kuukauden ihan lomatunnelmissa, mutta arjen realiteetit iskivät vasten kasvoja jo ensimmäisellä mammalomaviikolla. Loka-marraskuun sää ei muutenkaan ole omiaan nostattamaan mielialaa, mutta ajan tappaminen kotona on ollut vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Päivät tuntuvat kuluvan äärimmäisen hitaasti ja tehottomasti, mikä turhauttaa kaltaistani, jatkuvasti liikkeessä oloon tottunutta ihmistä. Töissä käydessä päiviin kuului tietty rutiini, mutta nyt tuntuu, että pelkästään lehden lukuun ja aamiaisen syömiseen saa helposti kulutettua yli tunnin ja ennen puoltapäivää on turha edes haaveilla saaneensa jotain järkevää aikaiseksi.

Ystävät ovat päivisin töissä, joten ainoaksi sosiaalisen kanssakäymisen muodoksi ovat osoittautuneet henkireikänäni toimineet lounastreffit. Pelkästään lounaalle lähtö kaupunkiin piristää mieltä kummasti ja rytmittää päivää edes vähän. Tokihan voisin lähteä esimerkiksi kävelylle, mutta kylmä ja tihkusateinen sää ei nyt vaan ole omiaan houkuttelemaan ulos. Myös erilaiset harrastukset ja kurssit tuntuvat ajoittuvan lähinnä arki-iltoihin ja viikonloppuihin synnytysopuksetkin on kaluttu läpi jo useaan kertaan...

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ollut paljon mieluummin muutaman viikon pidempään töissä ja vastaavasti pidentänyt äitiyslomaa toisesta päästä. Oikeastaan on suorastaan järjetöntä istuttaa täysin työkykyisiä ihmisiä viikkotolkulla tyhjän panttina! No, katsotaan, ehkä vauvan kanssa sitten kaipaan tätä aikaa kun pystyi vaan olemaan tekemättä mitään ilman velvollisuuksia :D Tässä vaiheessa kuitenkin otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ajan kuluttamiseen!

 

Tutustumista synnytyssairaalaan ja synnytystoivelistan tekoa

Synnytys alkoi tuntua entistä konkreettisemmalta kun kävimme tutustumassa synnytyssairaalaamme. Käynti sinällään ei tarjonnut hirveästi uutta tietoa - lähinnä kertasimme erilaisia kivunlievitysmetodeita kalvosulkeisten muodossa. Vierailun mielenkiintoisin osuus oli ehdottomasti pääsy synnytyssaliin. Vaikka kyse on suuresta sairaalasta, oli synnytyshuoneesta pyritty tekemään edes hieman kodinomainen eikä ainakaan minulla tullut salista ahdistavaa sairaalaympäristöä mieleen. Toiveenani on vesisynnytys, joten onneksemme pääsimme tutustumaan juurikin allashuoneeseen. Itse synnytysallas muistutti poreammetta ja oli osa synnytyshuonetta - synnyttäjän ei siis tarvitse siirtyä salista toiseen mikäli haluaa oleskella vedessä.

 

Koska kyseessä on ensimmäinen synnytykseni, olen tehnyt myös itselleni ja sairaalaa varten synnytystoivelistan. Toiveet ja ajatukset on mielestäni selkeämpi hahmottaa, kun ne kirjoittaa paperille ja uskon, että lista helpottaa myös kommunikointia kätilöiden kanssa. Synnytyshöyryissä en kenties muistaisi kertoa kaikista toiveistani sairaalaan tullessani, joten sujautin toivelistan samaan pussukkaan neuvolakortin kanssa.

 

Omaan synnytystoivelistaani kirjasin mm. seuraavia asioita:

• Toivon, että minulla on mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen synnytyksen aikana
• Lääkkeellistä kivunlievitystä ei tarvitse aktiivisesti tarjota, mutta toivon sen olevan saatavilla jos itse erikseen sitä pyydän (tällöin toivon tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun)
• Toivon kätilön tukevanvälilihaa käsin/ lämpimän kääreen avulla jos jostain syystä synnytys ei tapahdukaan vedessä
• Toivon myös, että sekä minut että tukihenkilöni pidetään jatkuvasti ajan tasalla synnytyksen kulusta ja meille perustellaan mahdollisten toimenpiteiden syyt