Takana on elämäni pisimmät viisi viikkoa, jotka myös nimellä äitiysloma tunnetaan. Töissä ollessani olin viimeisen kuukauden ihan lomatunnelmissa, mutta arjen realiteetit iskivät vasten kasvoja jo ensimmäisellä mammalomaviikolla. Loka-marraskuun sää ei muutenkaan ole omiaan nostattamaan mielialaa, mutta ajan tappaminen kotona on ollut vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Päivät tuntuvat kuluvan äärimmäisen hitaasti ja tehottomasti, mikä turhauttaa kaltaistani, jatkuvasti liikkeessä oloon tottunutta ihmistä. Töissä käydessä päiviin kuului tietty rutiini, mutta nyt tuntuu, että pelkästään lehden lukuun ja aamiaisen syömiseen saa helposti kulutettua yli tunnin ja ennen puoltapäivää on turha edes haaveilla saaneensa jotain järkevää aikaiseksi.
Ystävät ovat päivisin töissä, joten ainoaksi sosiaalisen kanssakäymisen muodoksi ovat osoittautuneet henkireikänäni toimineet lounastreffit. Pelkästään lounaalle lähtö kaupunkiin piristää mieltä kummasti ja rytmittää päivää edes vähän. Tokihan voisin lähteä esimerkiksi kävelylle, mutta kylmä ja tihkusateinen sää ei nyt vaan ole omiaan houkuttelemaan ulos. Myös erilaiset harrastukset ja kurssit tuntuvat ajoittuvan lähinnä arki-iltoihin ja viikonloppuihin synnytysopuksetkin on kaluttu läpi jo useaan kertaan...
Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ollut paljon mieluummin muutaman viikon pidempään töissä ja vastaavasti pidentänyt äitiyslomaa toisesta päästä. Oikeastaan on suorastaan järjetöntä istuttaa täysin työkykyisiä ihmisiä viikkotolkulla tyhjän panttina! No, katsotaan, ehkä vauvan kanssa sitten kaipaan tätä aikaa kun pystyi vaan olemaan tekemättä mitään ilman velvollisuuksia :D Tässä vaiheessa kuitenkin otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ajan kuluttamiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti