Kun lasketusta ajasta oli kulunut kymmenen päivää, oli ensimmäisen yliaikaiskontrollin vuoro. Olin ollut jo kuukauden päivät täysin varma, että "tänä yönä se syntyy", mutta vauvapa päätti odotuttaa itseään edelleen. Monet synnytykset käynnistetään jo viikolla 41 + 5, mutta tuskaisesta epätietoisuudesta huolimatta olin valmis odottamaan kunnes lapsi tuntisi olonsa valmiiksi ja synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Ensimmäisessä yliaikaiskontrollissa katsottiin ultralla lapsen vointia ja annettiin kokoarvio. Koska kaikki oli sekä minulla että lapsella hyvin, lääkäri antoi meille pyynnöstäni lisäaikaa odotella kunnes 42 viikkoa tulisi täyteen.
Joka ilta olin täysin varma, että synnytys käynnistyisi yöllä, mutta niin vain kävi että viikon 42 aamulla olimme jälleen äitiyspoliklinikalla yliaikaiskontrollissa. Olin päättänyt, etten jäisi sairaalaan keinotekoiseen käynnistykseen, mutta varmuuden vuoksi pakkasimme eväät ja loput sairaalatavarat mukaan. Valitettavasti tämänkertainen lääkärimme ei ollut ihan yhtä yhteistyökykyinen eikä myöskään suhtautunut kovin myönteisesti toiveisiini luonnonmukaisesta synnytyksestä. Lääkäri halusi ehdottomasti käynnistää synnytyksen, koska sairaalassa 42 raskausviikkoa pidetään riskien kannalta takarajana turvallisen synnytyksen alkamiseen. Itse olin täysin varma, että synnytys käynnistyisi pian itsestään, olinhan jopa jo muutaman sentin auki, mutta lääkäri vaati että pehmittäisimme kohdunkaulaa keinotekoisesti Sytotec-lääkkeen avulla. Tämän jälkeen hän puhkaisisi sikiökalvot, jonka seurauksena supistukset saataisiin alkamaan. Jos supistukset eivät olisi riittävän voimakkaita tai ne eivät alkaisi riittävän nopeasti, vahvistettaisiin niitä oksitosiinitipan avulla.
Lääkärin kuvailema käynnistys ja sitä seuraavat toimenpiteet olivat kuin kuvaus pahimmasta painajaisestani. Hän ehdotti kaikkia niitä toimenpiteitä, joita olin pyytänyt synnytystoivelistassani välttämään ja jotka olivat mahdollisimman kaukana luonnonmukaisesta, lääkkeettömästä synnytyksestä. Vastustin erityisesti synteettisen oksitosiinin käyttöä, sillä se estää kehon luonnollisen oksitosiinin tuotannon. Keinotekoiset supistukset ovat usein myös tiheämpiä ja kivuliaampia, johtaen helposti lääketieteellisten kivunlievityskeinojen kuten epiduraalipuudutuksen tarpeeseen. Pitkällisen väsytystaistelun jälkeen sain lopulta luvan mennä kotiin vielä yhdeksi yöksi ja sovimme, että synnytys käynnistettäisiin seuraavana aamuna suoraan kalvojen puhkaisulla ilman kohdunkaulan pehmitystä Sytotecin avulla. Tottakai toivoin sydämeni pohjasta että synnytys käynnistyisi yöllä luonnollisesti, mutta kalvojen puhkaisu tuntui tässä tilanteessa parhaalta ja luonnonmukaisimmalta vaihtoehdolta, koska odottelu ei sairaalahenkilökunnan mukaan enää onnistuisi lapsen vointia vaarantamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti