Positiivista
raskaustestiä seurasi kolme elämäni pisimmältä tuntuvaa päivää. Mieheni oli
tapahtumahetkellä matkoilla, olihan tarkoitukseni tehdä vain rutiininomainen
negatiivinen raskaustesti eikä suinkaan ottaa yhdessä samppanjalaseja kilistäen
vastaan tieto koko loppuelämämme suunnan muuttavasta tapahtumasta. Halusin
kuitenkin ehdottomasti kertoa hänelle asiasta kasvotusten, joten päätin odottaa
sen kolme päivää ennen kuin kohtaisimme jälleen. Pyrin pitämään itseni
kiireisenä, siivosin asuntoa ja tapasin ystäviäni. Jokaisen puhelun yhteydessä
sydämeni hakkasi ja olisin halunnut paljastaa salaisuuteni, mutta onnistuin
kuitenkin malttamaan mieleni. Hakiessani miestäni lentokentältä jännitin niin,
etten edes pystynyt ajamaan autoa kotiin vaan pyysin hänet rattiin. Kotona
pyysin hänet sohvalle ja kysyin, muistaako hän sitä erikoista unta jonka olin
jokin aika sitten nähnyt. Ei tietenkään muistanut. Sen jälkeen kysyin muutamia
muita johdattelevia kysymyksiä, jotka eivät luonnollisesti koskaan miehisen
sukupuolen ollessa kyseessä johda haluttuun lopputulokseen. Lopulta siis
totesin miehelleni suoraan, että hänestä tulee isä. Sitä hetkeä en unohda
koskaan - ja tuskin unohtaa hänkään. Parempaa reaktiota en olisi voinut toivoa.
Kuva: Walfon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti