Luonnollinen synnytys ja kivunlievitys synnytyksessä ilman lääkkeitä

Valitettavasti synnytykseni ei toiveistani huolimatta käynnistynyt luonnollisesti, joten jouduin viikolla 42 + 1 synnytyksen käynnistykseen. Vaatimalla vaatien sain lopulta vältettyä kohdunkaulan pehmityksen lääkkeillä ja synnytys käynnistettiin suoraan puhkaisemalla lapsivesikalvot. Tein sairaalahenkilökunnalle selväksi että halusin odottaa luonnollisia supistuksia ja seuraavien tuntien aikana jouduinkin useaan otteeseen kieltäytymään supistusten käynnistämisestä synteettisen oksitosiinitipan avulla. Tuntui kauhealta kun henkilökunta kävi vähän väliä kyselemässä joko supistukset olivat alkaneet - stressaannuin hoputtamisesta vain entistä enemmän kun pelkoni lääketieteellisestä synnytyksestä oli käymässä toteen. 

Yritin käynnistellä supistuksia muun muassa kävelylenkeillä, jumppapallon päällä, portaita kapuamalla ja tanssimalla. Vihdoin viimein ensimmäinen kivulias supistus yllätti minut porraskäytävässä ja sen jälkeen supistukset tulivatkin saman tien viiden minuutin välein. Minut siirrettiin melko nopeasti synnytyssaliin, jotta minulle voitaisiin laittaa tippa käteen. Kohdalleni sattui kuitenkin aivan ihana kätilö, joka ymmärsi toiveeni mahdollisimman luonnonmukaisesta synnytyksestä. Sovimme, ettei tippaa laitettaisikaan ja tunsin suurta helpotusta - voisin vihdoin heittäytyä synnytysregressioon ja aktiivisen synnyttäjän rooliin. Toiveenani oli välttää mahdollisimman paljon lääketieteellistä puuttumista synnytyksen kulkuun, ja selvisinkin synnytyksestä ilman oksitosiinitippaa tai puudutteita, kuten epiduraalia. Olen koonnut alle joitakin lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, joita itse kokeilin synnytyksen aikana.

Liikkuminen ja eri asennot: Usein aktiivista synnyttäjää kehotetaan pysymään mahdollisimman paljon liikkeessä ja hakeutumaan erilaisiin synnytystä edistäviin asentoihin. Omalla kohdallani parhaiten toimi nelinkontin olo, jossa oli helppo heijailla itseään edes takaisin ja välillä nojailla tyynyihin tai säkkituoliin. Muutamaan otteeseen olin myös seisaaltani hytkyen tai pyöritellen lantiotani, seisoa olisi näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut enemmänkin.

Äänenkäyttö: Nykyisin puhutaan paljon äänenkäytöstä synnytyksessä, on erilaisia synnytyslaulukursseja yms. Itse olin etukäteen ajatellut hokevani vokaaleita matalalla äänellä (aaaa, uuuu....), sillä sen olisi tarkoitus rentouttaa myös lantion aluetta. Tositilanteessa primitiivinen karjuminen tosin helpotti omaa oloani huomattavasti enemmän :D Jokatapauksessa koin, että kaikenlainen äänenkäyttö auttoi vapautumaan ja siirtämään ajatuksia pois kivusta. En kuitenkaan suosittele enää synnytyksen loppuvaiheessa, sillä silloin kaikki keskittyminen on hyvä keskittää pelkkään ponnistamiseen.

Kivunsiirto: Itselläni kivunsiirrossa toimi parhaiten muovinen piikkipallo, jota puristin kädessäni aina supistuksen alkaessa. Piikkipallo oli minulla kädessä aivan esimmäisistä supistuksista ponnistusvaiheeseen saakka. Kivunsiirtoon voi hyvin käyttää myös esimerkiksi kampaa, joiden piikkejä puristaa vasten kämmentä/ sormien alaosaa.

Hieronta: Tukihenkilöiden antama hieronta oli etenkin avautumisvaiheen alussa kullan arvoista. Itselleni helpottavimmalta tuntui yllättäen pakaroiden hieronta (useimmilla toimii parhaiten alaselkä), joten tässä kannattaa rohkeasti ohjeistaa tukihenkilöä omien tuntemusten mukaan.  

TENS-laite: Supistusten alkaessa koin saavani apua myös TENS-laitteesta. Selkään kiinnitettävät elektrodit antavat ikään kuin pieniä sähköiskuja, jotka vievät kiputuntemusta pois. Suosittelen TENS-laitteen hankkimista kotiin, jotta laitetta voi käyttää heti ensimmäisistä kivuliaista supistuksista alkaen.

Suihku: Kävin pikaisesti suihkussa ennen siirtymistä ammeeseen ja jälkikäteen ajateltuna suihkussa olisi kannattanut viettää enemmänkin aikaa. Pystyasento ja mahdollisimman kuuma vesi toimivat minulla parhaiten ja veivät ajatukset pois kivusta.

Amme: Voin suositella ammeessa oloa erityisesti avautumisvaiheessa. Vedessä on helppo liikkua ja vaihtaa asentoa, ja lämmin vesi myös rentouttaa mukavasti. Samalla vesi pehmittää kudoksia ja auttaa sekä avautumisessa että mahdollisesti vähentää myös repeämiä. Alkuperäinen ajatukseni oli synnyttää veteen, mutta en saanut kunnolla voimaa ponnistuksiin joten siirryin lopulta ammeesta synnytysjakkaralle. Lämmin vesi alkoi myös jossain vaiheessa väsyttää, joten kovin pitkiä aikoja en välttämättä suosittele ammeessa vietettäväksi.

Akupunktio: Olin turvautunut akupunktioon jo synnytystä käynnistellessä, joten myös synnytyslistallani oli toive akupunktiosta. Juuri ennen siirtymistä synnytysjakkaralle sainkin selkääni muutaman akupunktioneulan. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin muissa maailmoissa, etten osaa sanoa oliko neuloista juurikaan apua kivunlievityksessä.

Ilokaasu: Viimeisenä oljenkortena kannattaa harkita ilokaasua. Ilokaasu ei varsinaisesti ole lääkkeetön kivunlievityskeino, mutta siinä mielessä hyvä, ettei sillä ole todettu olevan minkäänlaista vaikutusta sikiöön. Jokainen kokee ilokaasun eri tavalla, joten sen käytössä kannattaa edetä maltillisesti - osa kokee kivun lievittyvän, kun taas toisilla se aiheuttaa lähinnä pahoinvointia. Koin ilokaasun helpottava erityisesti hengittämistä, sillä itse unohdin kipujen keskellä kokonaan hengittää. Maski naamalla oli helpompaa keskittyä sisään-ulos -puhalluksiin. Koska liiasta kaasusta tuli minulle oksettava olo, käytin välillä pelkkää tyhjää maskia hengityksen apuna - vaikutus oli lähes sama kun ilokaasun kanssa.

Kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti kaikenlaisiin kivunlievitysmetodeihin ennen synnytystä - näin tositilanteessa on helpompi pyytää itselleen sopivaksi tuntuvia kivunlievityskeinoja. Synnytyskivun kestää kyllä kun tietää sen olevan pian ohi ja maailman ihanimman palkinnon odottavan.

Yliaikaiskontrollit - taisteluni kelloa (ja lääkäreitä) vastaan

Kun lasketusta ajasta oli kulunut kymmenen päivää, oli ensimmäisen yliaikaiskontrollin vuoro. Olin ollut jo kuukauden päivät täysin varma, että "tänä yönä se syntyy", mutta vauvapa päätti odotuttaa itseään edelleen. Monet synnytykset käynnistetään jo viikolla 41 + 5, mutta tuskaisesta epätietoisuudesta huolimatta olin valmis odottamaan kunnes lapsi tuntisi olonsa valmiiksi ja synnytys käynnistyisi luonnollisesti. Ensimmäisessä yliaikaiskontrollissa katsottiin ultralla lapsen vointia ja annettiin kokoarvio. Koska kaikki oli sekä minulla että lapsella hyvin, lääkäri antoi meille pyynnöstäni lisäaikaa odotella kunnes 42 viikkoa tulisi täyteen.

Joka ilta olin täysin varma, että synnytys käynnistyisi yöllä, mutta niin vain kävi että viikon 42 aamulla olimme jälleen äitiyspoliklinikalla yliaikaiskontrollissa. Olin päättänyt, etten jäisi sairaalaan keinotekoiseen käynnistykseen, mutta varmuuden vuoksi pakkasimme eväät ja loput sairaalatavarat mukaan. Valitettavasti tämänkertainen lääkärimme ei ollut ihan yhtä yhteistyökykyinen eikä myöskään suhtautunut kovin myönteisesti toiveisiini luonnonmukaisesta synnytyksestä. Lääkäri halusi ehdottomasti käynnistää synnytyksen, koska sairaalassa 42 raskausviikkoa pidetään riskien kannalta takarajana turvallisen synnytyksen alkamiseen. Itse olin täysin varma, että synnytys käynnistyisi pian itsestään, olinhan jopa jo muutaman sentin auki, mutta lääkäri vaati että pehmittäisimme kohdunkaulaa keinotekoisesti Sytotec-lääkkeen avulla. Tämän jälkeen hän puhkaisisi sikiökalvot, jonka seurauksena supistukset saataisiin alkamaan. Jos supistukset eivät olisi riittävän voimakkaita tai ne eivät alkaisi riittävän nopeasti, vahvistettaisiin niitä oksitosiinitipan avulla.

Lääkärin kuvailema käynnistys ja sitä seuraavat toimenpiteet olivat kuin kuvaus pahimmasta painajaisestani. Hän ehdotti kaikkia niitä toimenpiteitä, joita olin pyytänyt synnytystoivelistassani välttämään ja jotka olivat mahdollisimman kaukana luonnonmukaisesta, lääkkeettömästä synnytyksestä. Vastustin erityisesti synteettisen oksitosiinin käyttöä, sillä se estää kehon luonnollisen oksitosiinin tuotannon. Keinotekoiset supistukset ovat usein myös tiheämpiä ja kivuliaampia, johtaen helposti lääketieteellisten kivunlievityskeinojen kuten epiduraalipuudutuksen tarpeeseen. Pitkällisen väsytystaistelun jälkeen sain lopulta luvan mennä kotiin vielä yhdeksi yöksi ja sovimme, että synnytys käynnistettäisiin seuraavana aamuna suoraan kalvojen puhkaisulla ilman kohdunkaulan pehmitystä Sytotecin avulla. Tottakai toivoin sydämeni pohjasta että synnytys käynnistyisi yöllä luonnollisesti, mutta kalvojen puhkaisu tuntui tässä tilanteessa parhaalta ja luonnonmukaisimmalta vaihtoehdolta, koska odottelu ei sairaalahenkilökunnan mukaan enää onnistuisi lapsen vointia vaarantamatta.

Synnytyksen käynnistäminen kotikonstein

Laskettu aika oli ja meni yli viikko sitten, ja vaikka olo on fyysisesti erinomainen, alkaa mieli olemaan jo kärsimätön.... Olen ollut valmistautuneena synnytykseen jo kuukauden päivät, ja nyt kun maaginen laskettu aika on ylitetty, on toiveikas odotus muuttunut stressiksi. Jatkuvat utelut siitä, onko vauva jo syntynyt ja etenkin pelottelut lääketieteellisestä käynnistyksestä ovat vieneet yöunet ja saaneet synnytykseen rentoutuneen zen-mieleni järkkymään. Epätoivoisena olenkin tarttunut jos jonkinmoisiin luonnonmukaisiin käynnistysmenetelmiin, joita olen (tähän mennessä tuloksetta) testaillut. Tässä muutamia esimerkkejä, jos joku muukin kaipaa tekemistä viimeisille raskausviikoille/-päiville:

 

Ne perinteiset "kolme ässää": Sauna, seksi ja siivous

Kaikkia kolmea konstia on kokeiltu viimepäivinä sekä yhdessä että erikseen, mutta vailla minkäänlaisia tuloksia. Suoraan sanottuna näin yliajalle mentäessä mikään kolmesta ässästä ei oikein ole tuottanut hyvää oloa. Etenkin saunominen on mielestäni ollut koko raskausajan jotenkin epämiellyttävää ja kuumuudessa tulee lähinnä tukala olo. Siivousta puolestaan on tullut harrastettua koko mammaloman ajan, mutta ainakaan kevyellä tavaroiden järjestelyllä ei ole ollut mitään vaikutusta. Kenties pitäisi suorittaa jotain rivakampia töitä, kuten remontointia, ikkunoiden pesua tai painavien huonekalujen siirtelyä :) Mainittakoon vielä erikseen, että autonpesulla ei myöskään ollut vaikutusta, joten kurakeleillä menopelinsä voi viedä hyvällä omatunnolla suoraan autopesulaan!

 

Ananas ja tulinen ruoka:

Hahhah, sallikaa mun nauraa. Tuore ananas ei ainakaan minulla saanut aikaan kun runsasta närästystä :D Ihan mukava c-vitamiinipommi, mutta varmasti aika monta kiloa saa ananasta vedellä ennen kuin supistukset lähtevät sen avulla käyntiin....Olen myös syönyt viimeviikkojen aikana runsaasti tulisia ja mausteisia ruokia, joilla en ole huomannut olevan mitään vaikutusta olotilaan.

 

Homeopatia:

Kaikkea pitää kokeilla, joten olen myös viimeisen viikon ajan nappaillut erilaisia synnytykseen valmistavia homeopaattisia "lääkkeitä".  Uskonasioita nyt on vaikea objektiivisesti kommentoida suuntaan jos toiseenkaan, mutta vauva on ainakin edelleen masussa eli varsinaista käynnistävää vaikutusta ei homeopaattisilla valmisteilla ole ollut.

 

Akupunktio:

Yliajalle mentäessä otin astetta järeämmät keinot käyttöön ja olen nyt muutamaan otteeseen käynyt synnytyksen käynnistymistä edistävässä akupunktiohoidossa. Heti neulojen pistämisen jälkeen kehoni valtasi lämmin ja kihelmöivä tunne. Rentoutuminen oli alkuun vaikeaa, mutta noin 5-10 minuutin kuluttua olo alkoi normalisoitua. Oma oloni oli jälkikäteen hyvä ja rento, mutta vauva on potki ja riehui masussa erityisesti ensimmäisen hoidon jälkeen koko illan. Oikeastaan tulin hieman surulliseksi siitä, että tahallaan kiusaan vauvaa ja yritän saada häntä ulos kylmään maailmaan, vaikka pikkuinen ei kenties itse ole siihen vielä valmis :(

Jalkahoito:

Muutamalla ystävälläni synnytys on käynnistynyt jalkahoidon jälkeen, joten varasin itsekin hyvällä omatunnolla ajan pedikyyriin. Talvella jaloista huolehtiminen on jäänyt vähemmälle, joten jalkahieronta ja kynsien lakkaus nostattivat kyllä mielialaa, mutta minkäännäköistä vaikutusta sikiöön tai omiin tuntemuksiini en kyllä hoidon aikana tai sen jälkeen huomannut.

 

Vyöhyketerapia:

Akupunktion ja jalkahoidon yhdistelmänä olen ottanut säännöllisesti myös vyöhyketerapeuttisia hoitoja. Alkuun pehmittelimme pisteitä lähinnä jalkojen kautta, mutta 41-viikolla olen käynyt myös pidemmässä, yli tunnin mittaisessa kokovartalovyöhyketerapiassa. Terapialla on ihanan rentouttava vaikutus, vaikkakaan vauvaa ei niidenkään jälkeen ole saatu maailmaan.  

Odottavan aika on pitkä...

Takana on elämäni pisimmät viisi viikkoa, jotka myös nimellä äitiysloma tunnetaan. Töissä ollessani olin viimeisen kuukauden ihan lomatunnelmissa, mutta arjen realiteetit iskivät vasten kasvoja jo ensimmäisellä mammalomaviikolla. Loka-marraskuun sää ei muutenkaan ole omiaan nostattamaan mielialaa, mutta ajan tappaminen kotona on ollut vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Päivät tuntuvat kuluvan äärimmäisen hitaasti ja tehottomasti, mikä turhauttaa kaltaistani, jatkuvasti liikkeessä oloon tottunutta ihmistä. Töissä käydessä päiviin kuului tietty rutiini, mutta nyt tuntuu, että pelkästään lehden lukuun ja aamiaisen syömiseen saa helposti kulutettua yli tunnin ja ennen puoltapäivää on turha edes haaveilla saaneensa jotain järkevää aikaiseksi.

Ystävät ovat päivisin töissä, joten ainoaksi sosiaalisen kanssakäymisen muodoksi ovat osoittautuneet henkireikänäni toimineet lounastreffit. Pelkästään lounaalle lähtö kaupunkiin piristää mieltä kummasti ja rytmittää päivää edes vähän. Tokihan voisin lähteä esimerkiksi kävelylle, mutta kylmä ja tihkusateinen sää ei nyt vaan ole omiaan houkuttelemaan ulos. Myös erilaiset harrastukset ja kurssit tuntuvat ajoittuvan lähinnä arki-iltoihin ja viikonloppuihin synnytysopuksetkin on kaluttu läpi jo useaan kertaan...

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ollut paljon mieluummin muutaman viikon pidempään töissä ja vastaavasti pidentänyt äitiyslomaa toisesta päästä. Oikeastaan on suorastaan järjetöntä istuttaa täysin työkykyisiä ihmisiä viikkotolkulla tyhjän panttina! No, katsotaan, ehkä vauvan kanssa sitten kaipaan tätä aikaa kun pystyi vaan olemaan tekemättä mitään ilman velvollisuuksia :D Tässä vaiheessa kuitenkin otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ajan kuluttamiseen!

 

Tutustumista synnytyssairaalaan ja synnytystoivelistan tekoa

Synnytys alkoi tuntua entistä konkreettisemmalta kun kävimme tutustumassa synnytyssairaalaamme. Käynti sinällään ei tarjonnut hirveästi uutta tietoa - lähinnä kertasimme erilaisia kivunlievitysmetodeita kalvosulkeisten muodossa. Vierailun mielenkiintoisin osuus oli ehdottomasti pääsy synnytyssaliin. Vaikka kyse on suuresta sairaalasta, oli synnytyshuoneesta pyritty tekemään edes hieman kodinomainen eikä ainakaan minulla tullut salista ahdistavaa sairaalaympäristöä mieleen. Toiveenani on vesisynnytys, joten onneksemme pääsimme tutustumaan juurikin allashuoneeseen. Itse synnytysallas muistutti poreammetta ja oli osa synnytyshuonetta - synnyttäjän ei siis tarvitse siirtyä salista toiseen mikäli haluaa oleskella vedessä.

 

Koska kyseessä on ensimmäinen synnytykseni, olen tehnyt myös itselleni ja sairaalaa varten synnytystoivelistan. Toiveet ja ajatukset on mielestäni selkeämpi hahmottaa, kun ne kirjoittaa paperille ja uskon, että lista helpottaa myös kommunikointia kätilöiden kanssa. Synnytyshöyryissä en kenties muistaisi kertoa kaikista toiveistani sairaalaan tullessani, joten sujautin toivelistan samaan pussukkaan neuvolakortin kanssa.

 

Omaan synnytystoivelistaani kirjasin mm. seuraavia asioita:

• Toivon, että minulla on mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen synnytyksen aikana
• Lääkkeellistä kivunlievitystä ei tarvitse aktiivisesti tarjota, mutta toivon sen olevan saatavilla jos itse erikseen sitä pyydän (tällöin toivon tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun)
• Toivon kätilön tukevanvälilihaa käsin/ lämpimän kääreen avulla jos jostain syystä synnytys ei tapahdukaan vedessä
• Toivon myös, että sekä minut että tukihenkilöni pidetään jatkuvasti ajan tasalla synnytyksen kulusta ja meille perustellaan mahdollisten toimenpiteiden syyt

 

Raskausajan rentoutusta: Intialainen päähieronta

Raskausaikana olen pyrkinyt käymään hieronnassa vähintään kerran kuussa, ja kokeilunhaluisena olen lisännyt klassisen hieronnan rinnalle myös muita rentoutushoitoja. Raskausjoogan innoittamana päätinkin varata niska-hartia-hieronnan yhteyteen intialaisen päähieronnan, joka todellakin oli lähes menolippu nirvanaan! Noin puolituntinen hoito tehtiin selin maaten, ja olin nukahtaa jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Hierontaliikkeet keskittyivät niskaan, päänahkaan ja kasvoihin ja tehtiin melko hitaalla ja hellällä otteella. Hoitoa edeltävä hieronta todennäköisesti oli laukaissut jo suurimmat lihasjumit, mutta rentouttavaa vaikutusta ajatellen hoito oli omaa luokkaansa. Suosittelen!

 

Raskausjoogaa

Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole harrastanut juurikaan liikuntaa koko raskausaikana. Nyt loppuraskaudesta mieleeni hiipi pieni kauhuskenaario synnytyksessä kostautuvasta rapakunnosta ja kankeista lihaksista, joten päätin kokeilla lempeäksi luonnehdittua raskausjoogaa. Muutaman aiemman kokeilukerran perusteella jooga on tuntunut lähinnä typerältä puhaltelulta, mutta päätin antaa lajille vielä yhden mahdollisuuden ja aloitin kurssin ystäväni kanssa. Kurssin lähestyessä loppuaan, en valitettavasti voi vieläkään sanoa löytäneeni lajin hienoutta tai siitä saatavaa upeaa flowta, jota joka toinen vastaantulija tuntuu nykyään hehkuttavan. Oikeastaan koko kurssi on ollut pieni pettymys, vaikkei minulla korkeita odotuksia ollutkaan.

Kurssilta odotin ehkä eniten hengitystekniikoita, joita voisin hyödyntää synnytyksessä, mutta ihmetyksekseni emme ole puhuneet hengityksestä kurssin aikana juuri ollenkaan. Kurssi on keskittynyt lähinnä erilaisiin jooga-asentoihin, johon asettaudutaan huolella ja joissa pysytellään mielestäni suhteellisen pitkä aika kussakin. Osa asennoista venyttää lihaksia mukavasti ja ilmeisesti tekee hyvää lantion avautumiselle, mutta liikunnalliseksi ei tuntia kyllä voi kuvailla. Omaan makuuni jooga on siis edelleen aivan liian rauhallista ja hidastempoista, jolloin ajatukseni lähtee lähinnä harhailemaan keskittymisen tai rentoutuksen sijaan. Nyt kurssin loppuessa kaipaisin kuitenkin vielä jotain liikuntaa ennen H-hetkeä, joten katsotaan mitä keksin seuraavaksi ;)