Synnytyksen käynnistäminen kotikonstein

Laskettu aika oli ja meni yli viikko sitten, ja vaikka olo on fyysisesti erinomainen, alkaa mieli olemaan jo kärsimätön.... Olen ollut valmistautuneena synnytykseen jo kuukauden päivät, ja nyt kun maaginen laskettu aika on ylitetty, on toiveikas odotus muuttunut stressiksi. Jatkuvat utelut siitä, onko vauva jo syntynyt ja etenkin pelottelut lääketieteellisestä käynnistyksestä ovat vieneet yöunet ja saaneet synnytykseen rentoutuneen zen-mieleni järkkymään. Epätoivoisena olenkin tarttunut jos jonkinmoisiin luonnonmukaisiin käynnistysmenetelmiin, joita olen (tähän mennessä tuloksetta) testaillut. Tässä muutamia esimerkkejä, jos joku muukin kaipaa tekemistä viimeisille raskausviikoille/-päiville:

 

Ne perinteiset "kolme ässää": Sauna, seksi ja siivous

Kaikkia kolmea konstia on kokeiltu viimepäivinä sekä yhdessä että erikseen, mutta vailla minkäänlaisia tuloksia. Suoraan sanottuna näin yliajalle mentäessä mikään kolmesta ässästä ei oikein ole tuottanut hyvää oloa. Etenkin saunominen on mielestäni ollut koko raskausajan jotenkin epämiellyttävää ja kuumuudessa tulee lähinnä tukala olo. Siivousta puolestaan on tullut harrastettua koko mammaloman ajan, mutta ainakaan kevyellä tavaroiden järjestelyllä ei ole ollut mitään vaikutusta. Kenties pitäisi suorittaa jotain rivakampia töitä, kuten remontointia, ikkunoiden pesua tai painavien huonekalujen siirtelyä :) Mainittakoon vielä erikseen, että autonpesulla ei myöskään ollut vaikutusta, joten kurakeleillä menopelinsä voi viedä hyvällä omatunnolla suoraan autopesulaan!

 

Ananas ja tulinen ruoka:

Hahhah, sallikaa mun nauraa. Tuore ananas ei ainakaan minulla saanut aikaan kun runsasta närästystä :D Ihan mukava c-vitamiinipommi, mutta varmasti aika monta kiloa saa ananasta vedellä ennen kuin supistukset lähtevät sen avulla käyntiin....Olen myös syönyt viimeviikkojen aikana runsaasti tulisia ja mausteisia ruokia, joilla en ole huomannut olevan mitään vaikutusta olotilaan.

 

Homeopatia:

Kaikkea pitää kokeilla, joten olen myös viimeisen viikon ajan nappaillut erilaisia synnytykseen valmistavia homeopaattisia "lääkkeitä".  Uskonasioita nyt on vaikea objektiivisesti kommentoida suuntaan jos toiseenkaan, mutta vauva on ainakin edelleen masussa eli varsinaista käynnistävää vaikutusta ei homeopaattisilla valmisteilla ole ollut.

 

Akupunktio:

Yliajalle mentäessä otin astetta järeämmät keinot käyttöön ja olen nyt muutamaan otteeseen käynyt synnytyksen käynnistymistä edistävässä akupunktiohoidossa. Heti neulojen pistämisen jälkeen kehoni valtasi lämmin ja kihelmöivä tunne. Rentoutuminen oli alkuun vaikeaa, mutta noin 5-10 minuutin kuluttua olo alkoi normalisoitua. Oma oloni oli jälkikäteen hyvä ja rento, mutta vauva on potki ja riehui masussa erityisesti ensimmäisen hoidon jälkeen koko illan. Oikeastaan tulin hieman surulliseksi siitä, että tahallaan kiusaan vauvaa ja yritän saada häntä ulos kylmään maailmaan, vaikka pikkuinen ei kenties itse ole siihen vielä valmis :(

Jalkahoito:

Muutamalla ystävälläni synnytys on käynnistynyt jalkahoidon jälkeen, joten varasin itsekin hyvällä omatunnolla ajan pedikyyriin. Talvella jaloista huolehtiminen on jäänyt vähemmälle, joten jalkahieronta ja kynsien lakkaus nostattivat kyllä mielialaa, mutta minkäännäköistä vaikutusta sikiöön tai omiin tuntemuksiini en kyllä hoidon aikana tai sen jälkeen huomannut.

 

Vyöhyketerapia:

Akupunktion ja jalkahoidon yhdistelmänä olen ottanut säännöllisesti myös vyöhyketerapeuttisia hoitoja. Alkuun pehmittelimme pisteitä lähinnä jalkojen kautta, mutta 41-viikolla olen käynyt myös pidemmässä, yli tunnin mittaisessa kokovartalovyöhyketerapiassa. Terapialla on ihanan rentouttava vaikutus, vaikkakaan vauvaa ei niidenkään jälkeen ole saatu maailmaan.  

Odottavan aika on pitkä...

Takana on elämäni pisimmät viisi viikkoa, jotka myös nimellä äitiysloma tunnetaan. Töissä ollessani olin viimeisen kuukauden ihan lomatunnelmissa, mutta arjen realiteetit iskivät vasten kasvoja jo ensimmäisellä mammalomaviikolla. Loka-marraskuun sää ei muutenkaan ole omiaan nostattamaan mielialaa, mutta ajan tappaminen kotona on ollut vaikeampaa kuin osasin kuvitella. Päivät tuntuvat kuluvan äärimmäisen hitaasti ja tehottomasti, mikä turhauttaa kaltaistani, jatkuvasti liikkeessä oloon tottunutta ihmistä. Töissä käydessä päiviin kuului tietty rutiini, mutta nyt tuntuu, että pelkästään lehden lukuun ja aamiaisen syömiseen saa helposti kulutettua yli tunnin ja ennen puoltapäivää on turha edes haaveilla saaneensa jotain järkevää aikaiseksi.

Ystävät ovat päivisin töissä, joten ainoaksi sosiaalisen kanssakäymisen muodoksi ovat osoittautuneet henkireikänäni toimineet lounastreffit. Pelkästään lounaalle lähtö kaupunkiin piristää mieltä kummasti ja rytmittää päivää edes vähän. Tokihan voisin lähteä esimerkiksi kävelylle, mutta kylmä ja tihkusateinen sää ei nyt vaan ole omiaan houkuttelemaan ulos. Myös erilaiset harrastukset ja kurssit tuntuvat ajoittuvan lähinnä arki-iltoihin ja viikonloppuihin synnytysopuksetkin on kaluttu läpi jo useaan kertaan...

Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä ollut paljon mieluummin muutaman viikon pidempään töissä ja vastaavasti pidentänyt äitiyslomaa toisesta päästä. Oikeastaan on suorastaan järjetöntä istuttaa täysin työkykyisiä ihmisiä viikkotolkulla tyhjän panttina! No, katsotaan, ehkä vauvan kanssa sitten kaipaan tätä aikaa kun pystyi vaan olemaan tekemättä mitään ilman velvollisuuksia :D Tässä vaiheessa kuitenkin otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä ajan kuluttamiseen!

 

Tutustumista synnytyssairaalaan ja synnytystoivelistan tekoa

Synnytys alkoi tuntua entistä konkreettisemmalta kun kävimme tutustumassa synnytyssairaalaamme. Käynti sinällään ei tarjonnut hirveästi uutta tietoa - lähinnä kertasimme erilaisia kivunlievitysmetodeita kalvosulkeisten muodossa. Vierailun mielenkiintoisin osuus oli ehdottomasti pääsy synnytyssaliin. Vaikka kyse on suuresta sairaalasta, oli synnytyshuoneesta pyritty tekemään edes hieman kodinomainen eikä ainakaan minulla tullut salista ahdistavaa sairaalaympäristöä mieleen. Toiveenani on vesisynnytys, joten onneksemme pääsimme tutustumaan juurikin allashuoneeseen. Itse synnytysallas muistutti poreammetta ja oli osa synnytyshuonetta - synnyttäjän ei siis tarvitse siirtyä salista toiseen mikäli haluaa oleskella vedessä.

 

Koska kyseessä on ensimmäinen synnytykseni, olen tehnyt myös itselleni ja sairaalaa varten synnytystoivelistan. Toiveet ja ajatukset on mielestäni selkeämpi hahmottaa, kun ne kirjoittaa paperille ja uskon, että lista helpottaa myös kommunikointia kätilöiden kanssa. Synnytyshöyryissä en kenties muistaisi kertoa kaikista toiveistani sairaalaan tullessani, joten sujautin toivelistan samaan pussukkaan neuvolakortin kanssa.

 

Omaan synnytystoivelistaani kirjasin mm. seuraavia asioita:

• Toivon, että minulla on mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen synnytyksen aikana
• Lääkkeellistä kivunlievitystä ei tarvitse aktiivisesti tarjota, mutta toivon sen olevan saatavilla jos itse erikseen sitä pyydän (tällöin toivon tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun)
• Toivon kätilön tukevanvälilihaa käsin/ lämpimän kääreen avulla jos jostain syystä synnytys ei tapahdukaan vedessä
• Toivon myös, että sekä minut että tukihenkilöni pidetään jatkuvasti ajan tasalla synnytyksen kulusta ja meille perustellaan mahdollisten toimenpiteiden syyt

 

Raskausajan rentoutusta: Intialainen päähieronta

Raskausaikana olen pyrkinyt käymään hieronnassa vähintään kerran kuussa, ja kokeilunhaluisena olen lisännyt klassisen hieronnan rinnalle myös muita rentoutushoitoja. Raskausjoogan innoittamana päätinkin varata niska-hartia-hieronnan yhteyteen intialaisen päähieronnan, joka todellakin oli lähes menolippu nirvanaan! Noin puolituntinen hoito tehtiin selin maaten, ja olin nukahtaa jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Hierontaliikkeet keskittyivät niskaan, päänahkaan ja kasvoihin ja tehtiin melko hitaalla ja hellällä otteella. Hoitoa edeltävä hieronta todennäköisesti oli laukaissut jo suurimmat lihasjumit, mutta rentouttavaa vaikutusta ajatellen hoito oli omaa luokkaansa. Suosittelen!

 

Raskausjoogaa

Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole harrastanut juurikaan liikuntaa koko raskausaikana. Nyt loppuraskaudesta mieleeni hiipi pieni kauhuskenaario synnytyksessä kostautuvasta rapakunnosta ja kankeista lihaksista, joten päätin kokeilla lempeäksi luonnehdittua raskausjoogaa. Muutaman aiemman kokeilukerran perusteella jooga on tuntunut lähinnä typerältä puhaltelulta, mutta päätin antaa lajille vielä yhden mahdollisuuden ja aloitin kurssin ystäväni kanssa. Kurssin lähestyessä loppuaan, en valitettavasti voi vieläkään sanoa löytäneeni lajin hienoutta tai siitä saatavaa upeaa flowta, jota joka toinen vastaantulija tuntuu nykyään hehkuttavan. Oikeastaan koko kurssi on ollut pieni pettymys, vaikkei minulla korkeita odotuksia ollutkaan.

Kurssilta odotin ehkä eniten hengitystekniikoita, joita voisin hyödyntää synnytyksessä, mutta ihmetyksekseni emme ole puhuneet hengityksestä kurssin aikana juuri ollenkaan. Kurssi on keskittynyt lähinnä erilaisiin jooga-asentoihin, johon asettaudutaan huolella ja joissa pysytellään mielestäni suhteellisen pitkä aika kussakin. Osa asennoista venyttää lihaksia mukavasti ja ilmeisesti tekee hyvää lantion avautumiselle, mutta liikunnalliseksi ei tuntia kyllä voi kuvailla. Omaan makuuni jooga on siis edelleen aivan liian rauhallista ja hidastempoista, jolloin ajatukseni lähtee lähinnä harhailemaan keskittymisen tai rentoutuksen sijaan. Nyt kurssin loppuessa kaipaisin kuitenkin vielä jotain liikuntaa ennen H-hetkeä, joten katsotaan mitä keksin seuraavaksi ;)

 

Vauvakirjan valintaa

Minustahan ei koskaan pitänyt tulla hössöttäjää, mutta päässä pyörii kokoajan niin monta asiaa, että pakkohan niitä on saada jonnekin ylös kun ei kaveritkaan jaksa kokoajan kuunnella :) Päätin siis hankkia vauvakirjan jo tässä vaiheessa, vaikka suurilta osinhan nuo kirjat keskittyvät lähinnä lapsen syntymän jälkeiseen elämään. Ensin ajattelin ”Kulta aika lapsuuden” -kirjaa, jollainen itsellänikin on, mutta totesin sen jotenkin liian vanhanaikaiseksi. Kriteerinä kirjalle oli kaunis kuvitus ja mahdollisimman paljon täytettävää, joten päädyin lopulta iki-ihanan Anne Geddesin valokuvin koristeltuun ”ensimmäiset vuoteni” -kirjaan. Olen myös haaveillut pitäväni raskausajalta jonkinnäköistä päiväkirjaa/ leikekirjaa, mutta nähtävästi olen liian laiska jopa blogikirjoitteluun, joten saa nähdä saanko kirjaan mitään ylös ennen lapsen syntymää :)
 

 
 

 

 

Ensimmäiset kengät kenkäfriikin lapselle

Vaikka kuinka olin päättänyt, etten vielä tässä vaiheessa shoppaile mitään vauvatavaraa, niin kenkäfriikkinä en pystynyt vastustamaan näitä ihanaisia ballerinoja, jotka "sattumalta tulivat vastaan". Toivottavasti prinsessan kenkäkaappi ei paisu ihan samoihin mittoihin kun äidillään....

Hemmotteluviikonloppu Virossa

Raskausaikana olen pyrkinyt hemmottelemaan itseäni pienten lomien, erilaisten hoitojen ja rentoutumisen muodossa. Suosikkejani ovat olleet erilaiset hieronnat ja tietysti puhdas löhöily esimerkiksi mökillä. Olemme matkustelleet koko raskausajan aktiivisesti, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Viikonloppuna päätimmekin suosia lähiseutumatkailua ja paeta Tallinnasta maaseudun rauhaan. Suuntasimme Muhun saarelle, parin tunnin automatkan päähän Tallinnasta, jossa sijaitsee viehättävä Pädasten boutique-hotelli. Hotelli on restauroitu vanha kartano, jonka yhteydessä on myös useaan otteeseen Viron parhaaksi äänestetty ravintola. Hotelli sijaitsee rauhaisella alueella (oikeastaan keskellä ei mitään), ja soveltuu täten mitä parhaiten rentoutumiseen. Vietimme aikaa hotellin span hemmotteluhoidoissa ja nautimme molempina iltoina usean tunnin mittaisen maistelumenun ravintola Alexanderissa. Muhulta on myös helppo tehdä autolla päiväretki Saaremaan pääkaupunkiin Kuresaareen, joka on täynnä viehättäviä ravintoloita, antiikkikauppoja sekä kauneushoitoloita. Itse kävin päivän päätteeksi pedikyyrissä, vaikka ylettäisihän nuo varpaankynnet lakkaamaan itsekin vielä tässä vaiheessa ;)

 

4D ultra Tallinnassa

Monen muun kokemuksen joukossa raskausajan yksiä kohokohtia minulle ovat olleet ultraäänitutkimukset. Jotenkin niissä pääsee lähemmäs vauvaa ja on ihanaa nähdä lapsi konkreettisesti. Varhaisultrassa kävimme viikolla 8, joka oli todella liikuttava hetki. Siinä raskaus todella konkretisoitui, kun ruudulla näkyi pieni papu, jolla sykki suuri sydän. Seuraavaksi vuorossa olivat neuvoloiden perusultrat, joissa ennen liikkeiden tuntumista oli ihanaa nähdä masussa kasvava pieni ihmisenalku. Rakenneultraa seurasi myös helpottunut tunne, kun kaikki näytti lapsen osalta normaalilta. Halusin kuitenkin vielä varmistua asiasta ja totta kai uteliaana ihmisenä myös nähdä vauvan kasvot ja piirteet tarkemmin, joten päätimme varata ajan yksityiseen 4D ultraan.
 

Asumme osittain Virossa, joten päätimme käydä 4D ultrassa Tallinnalaisella yksityisklinikalla. Sieltä ajan sai nopeasti ja hintakin oli huomattavasti Suomea edullisempi. Ajankohdaksi valitsimme raskausviikon 23, joka näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä hieman aikainen. Ultrassa käytiin läpi sikiön rakenteet ja mittasuhteet ja toisin kuin tavallisessa ultrassa, näimme lähikuvaa myös kasvoista. Vaavi ei tosin ollut kuvaussessiosta yhtä innoissaan, sillä hän yritti kaikin keinoin pysytellä piilossa laittamalla sekä jalat että kädet kasvojensa eteen. Saimme ultrasta mukaan yhteenvedon sikiön mitoista (pieni prinsessa, mutta kaikki arvot silti normaalin rajoissa) sekä muutaman kasvokuvan. Mielestäni vaavi näytti ihan isältään nukkumassa :)
 

Lääkäri kuitenkin totesi, että myöhemmillä raskausviikoilla kasvonpiirteet erottuvat paremmin, joten suunnittelemme menoa ultraan vielä kerran. Tällöin aiomme ottaa sessiosta myös DVD:n muistoksi, jota emme valitettavasti tällä kertaa saaneet laitevian vuoksi. Jos rakenneultrassa ei ole havaittu mitään poikkeavaa, en näkisi mitään syytä miksei 4D ultrassa kannattaisi käydä ulkomailla. Tämä on varteenotettava vaihtoehto etenkin silloin, jos suomalaisten klinikoiden hinnat hirvittävät ja sattuu muutenkin olemaan reissussa. Tallinnan klinikka on siisti ja viihtyisä, ja koimme saavamme ihan hyvää palvelua. Yksi tuttavapariskunta oli puolestaan käynyt ultrassa Turkissa, ja myös heillä kokemukset olivat hyviä.

Sinusta tulee isä!

Positiivista raskaustestiä seurasi kolme elämäni pisimmältä tuntuvaa päivää. Mieheni oli tapahtumahetkellä matkoilla, olihan tarkoitukseni tehdä vain rutiininomainen negatiivinen raskaustesti eikä suinkaan ottaa yhdessä samppanjalaseja kilistäen vastaan tieto koko loppuelämämme suunnan muuttavasta tapahtumasta. Halusin kuitenkin ehdottomasti kertoa hänelle asiasta kasvotusten, joten päätin odottaa sen kolme päivää ennen kuin kohtaisimme jälleen. Pyrin pitämään itseni kiireisenä, siivosin asuntoa ja tapasin ystäviäni. Jokaisen puhelun yhteydessä sydämeni hakkasi ja olisin halunnut paljastaa salaisuuteni, mutta onnistuin kuitenkin malttamaan mieleni. Hakiessani miestäni lentokentältä jännitin niin, etten edes pystynyt ajamaan autoa kotiin vaan pyysin hänet rattiin. Kotona pyysin hänet sohvalle ja kysyin, muistaako hän sitä erikoista unta jonka olin jokin aika sitten nähnyt. Ei tietenkään muistanut. Sen jälkeen kysyin muutamia muita johdattelevia kysymyksiä, jotka eivät luonnollisesti koskaan miehisen sukupuolen ollessa kyseessä johda haluttuun lopputulokseen. Lopulta siis totesin miehelleni suoraan, että hänestä tulee isä. Sitä hetkeä en unohda koskaan - ja tuskin unohtaa hänkään. Parempaa reaktiota en olisi voinut toivoa.

 

Kuva: Walfon

Kaksi maagista viivaa

Kiertoni oli ollut ehkäisyn lopettamisen jälkeen todella epäsäännöllinen, joten normaalissa tilanteessa en olisi edes tehnyt raskaustestiä vielä siinä vaiheessa kun kuukautiseni olivat myöhässä. Aiemmin olen tsekkaillut asiaa useampaan otteeseen, aina negatiivisin testituloksin, joten muutaman viikon myöhässä olleet kuukautiset eivät saaneet enää pulssiani kohoamaan. Koska kuitenkin aavistin jotain olevan tekeillä, nappasin muiden ostosten lomassa apteekista mukaan ensimmäisen käteen osuneen raskaustestin ja ajattelin tehdä jälleen kerran yhden rutiininomaisen tarkistuksen "varmuuden vuoksi". Kun testistä paljastuivat ensimmäistä kertaa elämässäni ne kaksi maagista viivaa, olo oli epätodellinen ja onnen kyyneleet valuvat poskilleni. Vaikka alitajuisesti olinkin osannut tätä odottaa, oli silti uskomatonta pidellä kädessä todistetta siitä, että suurin haaveeni todella oli askeleen lähempänä toteutumista.

Se selittämätön tunne

Usein kuulee sanottavan, että nainen tietää jo kauan ennen raskaustestiä odottavansa lasta ja voin nyt oman kokemukseni kautta todella vahvistaa asian. Itseasiassa tiesin asiasta heti hedelmöityksen tapahtduttua, vaikka se osui hetkeen jolloin kiertoni mukaan ei olisi ollut edes ovulaation aika. Samana yönä näin unen, jossa kohtasin tulevan lapsemme. Uni oli jotain aivan toisenlaista mitä olin koskaan kokenut, yhteys lapseen oli uskomaton ja tiesin heti, että kyseessä oli enneuni. Kerroin asiasta miehelleni aamulla ja luonnollisesti hän vain nauroi. Tapahtumasta lähtien koin uskomatonta yhteyttä kehooni ja tiesin kantavani sisälläni pientä ihmettä, vaikka se laskennallisesti tai muutenkaan järjellä ajateltuna ei tuntunut mahdolliselta. Tiesin, että matkani kohti äitiyttä oli alkanut. <3



Kuva: Baby Dream Backdrops

 

 

Haikara tulee kylään!

Vihdoinkin uskalsin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Vaikka raskaus on sujunut kaiken aikaa hyvin, on ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki niin uutta ja ihmeellistä. Pelko siitä että jotain tapahtuu, tai että jotain on vialla on varmasti ihan normaalia, mutta onneksi tämän viikon rakenneultrassa todettiin kaiken olevan kunnossa. Voin siis vihdoin huokaista helpotuksesta ja todeta, että ihan pian meillä todella on ikioma pieni vauva! Tähän blogiin ajattelin koota päiväkirjanomaisesti tuntemuksiani matkan varrelta, joihin voin sitten myöhemmin palata ja muistella, kuinka odottavan aika oli pitkä, mutta ah niin antoisa.